 |
| Korkeat vanhat talot ympäröivät Staré Meston kapeiden katujen varsia |
Kun kerroin olevani oikeustieteen maisteri, konduktöörinrouva oli selvästi mielissään. Ja kun sanoin, että nimeni on Krumlovský, hän huudahti:
- Voi miten kaunis nimi!
Nämä ihmiset sanovat kaiken heti niin vilpittömästi. Sovimme vuokrasta ja palveluista ja aamiaisesta, konduktöörinrouva pesee pyykkini, siivoaa ja laittaa aamiaisen. Talosta oikealle on krouvi, näytti siistiltä, sieltä haen lounaat ja illalliset.
- Kun mieheni on kotona, mekin haemme ateriat sieltä; siellä on kotiruokaa!
Se on erinomaista. Rakastan kotiruokaa. En perusta alkuunkaan maustetusta ravintolaruoasta, minulle maistuvat perunakakkarat ja uunipuuro ja käristetyt nuudelit sata kertaa enemmän kuin kaiken maailman frikadellit.
Ja alhaalla vasemmalla on suutarinverstas ja suutari asuu yläpuolellani kolmannessa kerroksessa, mitä muuta tarvitsisin?
Tekstiote: Jan Neruda (1877) Tyyppejä, teoksessa Prahalaistarinoita
Ei kommentteja
Lähetä kommentti